torstai 14. helmikuuta 2013

Lammas ja bumerangi

Kirje on käsitelty. Oberon ei tietenkään ikinä olisi sitä itse ottanut puheeksi vaan olisi ollut niin kuin mitään ei olisikaan, mutta päätin tarttua härkää sarvista, vaikka pienempi lapsi oli läsnä. Tilanne meni äärettömän hyvin, Oberon oli hymyilevä ja ystävällinen, sanoi että on Titanian kanssa eikä ryhdy mihinkään, sanoin että tiedän, vaikka se onkin surkeaa, mutta kun kysyin tunteeko hän mitään, hän epäröi. Tivasin että olihan kuitenkin jotain (säälittävän epätoivoista...), hän naurahti että älä yritä saada minua sanomaan tuollaista. Sanoin että miehet on sitten ärsyttäviä, hän nauroi että jaa on vai, ja kun kysyin eikö hän voi vain sanoa kyllä tai ei, hän miettimisen jälkeen sanoi että ei tunne mitään syvällisempää. Sitten hän vielä kiitti kirjeestä jota ei ole kuulemma vielä heittänyt pois.

Huh huh, Oberon ei siis ole ahdistunut! Olen vain julmetun kateellinen Titanialle, joka ei nähdäkseni osaa arvostaa sitä mitä hänellä on, tai sitten se, että ei halua viettää puolisonsa kanssa aikaa, ei ole tälle mitään sanottavaa, ja olisi kamalan tylsää jos he olisivat vain koko perhe kotona, ja että vituttaa jos on lomat samaan aikaan, on vain merkillinen tapa rakastaa ja kaikki on loppupeleissä hyvin ja hellyys kukoistaa. Ken tietää. Oberon mahdollistaa Titanian täydellisen vapauden kaiken maailman rientoihin iltaisin ja viikonloppuisin, joten pakko siinä jokin magnetismi on olla...

Manta oli ällistynyt, että lammaslapanen sai suustaan noinkin paljon tekstiä ulos. Ja nyt kun suren ja itken tuota "ei mitään syvällisempää" -kohtaa sekä sitä, että Oberon vähän veti takaisin aiempia sanojaan, kun ei myöntänyt mitään tunteita (sekä sitä etten saa mitään ja että olin vain viihdyke, piriste ja hupi Oberonille), Manta lohdutti, että Oberon saa tuolla vain itselleen paremman ja rehellisen olon, koska pelkää eikä kestä sitä että meni ihastumaan toiseen. En tiedä, kannattaako minun ajatella noin, että jokin tunne oli, vai niin, että kuvittelin aika paljon asioita ja Oberon onkin ihan tavallinen mies, joka pelleilee vähän kaikkien kanssa tarkoittamatta yhtään mitään. Hmph. Toisaalta, sitten on muitakin, jotka ovat joutuneet joukkopsykoosiin ja kuvitelleet Oberonin katseet, hymyt ja käytöksen, jos hän ei oikeasti tuntenutkaan mitään. Ei miehistä ota selvää. Ei ole ensimmäinen kerta, kun mies vetää takaisin sanomisiaan ja tekemisiään. Sillä ei ole merkitystä, onko mies vapaa vai varattu, sen jälkeen kun jotain tapahtuu, miehet haluavat nollata kaiken ja kieltävät oman osallisuutensa. Jos on kerran jotain saanut, ei sitten enää kiinnosta - ainakaan jos nainen on kiinnostunut. Miesten kanssa täytyisi osata ja jaksaa pelata ihme pelejä, esittää ettei ole kiinnostunut, sitten voisi EHKÄ saada jonkun.

Selvää on, että odotan aina liikaa ja minulle pienetkin asiat merkitsevät enemmän kuin miehet tarkoittavat, ja että koska miesten tunne-elämä on melko suppea ja minun tunne-elämäni yliampuvan voimakas, on aika hankala löytää ketään ja muodostaa suhteita. Yksikään mies ei todellakaan ole kiinnostunut naisten tunnevuodatuksista. Miehet pyörivät oman napansa, autojen, työn, ehkä urheilun ja juomisen ympärillä ja naiset ovat mahdollisuus seksiin. Hovineito K sanoi, että hyvänen aika, se että Oberon kesällä sanoi että lähtisi treffeille kanssani jos olisi vapaa, tarkoitti vain sitä että se olisi lähtenyt panemaan. Kun elämä enimmäkseen on ankeata, tylsää, raatamista ja epäreilua, niin en voi odottaa mitään romantiikkaa mitä on elokuvissa ja kirjoissa. "Ei kukaan voi saada toiselta samaa takaisin mitä antaa, sellainen ei vain ole mahdollista." Pitkissä parisuhteissa olevilla on realistinen käsitys suhteiden muodostumisesta, vapailla ystävilläni on taipumus uskoa romantiikkaan, rakkauteen ja siihen että jokaiselle on joku, ja että he ottavat vain sen Suuren Rakkauden tai eivät mitään. Onnea sitten yksin olemiseen!

Minä en tiedä miehistä enkä alkuhuumasta mitään, minulla on kokemusta vain suht pitkästä parisuhteesta ilman ihastumista ja tunnehuumaa, ja kyllähän se tuttavapohjaltakin jotenkin toimii, muodostuu kumppanuudeksi jossain vaiheessa, mutta toivoisin että olisi seuraavan ihmisen kanssa edes jotain yhteistä ja samat tavoitteet elämässä. Huumasuhteet eivät kestä, mutta minulle olisi paljon, jos saisin edes puoli vuotta seurustella molemminpuolisesta tunteesta. Jos en saa, tilaan semmoisen olotilan missä en edes halua mitään, missä olen tyytyväinen yksin olemiseen. Pohjimmiltaanhan jokaisen tulisi selvitä yksinkin, minkäänlainen riippuvaisuus toisesta ei ole hyväksi eikä tervettä, mutta edes lyhyt tasapainoinen huumasuhde olisi kiva kokea edes kerran elämässä. Mutta tämä taitaa taas mennä sinne elokuvaosastolle... Hovineito R virkkoi, ettei tiedä ketään, jolla elämä olisi mennyt niin kuin kirjoissa, että tapaa jonkun, rakastutaan, muutetaan yhteen, mennään naimisiin ja perustetaan perhe jne. Ihmiset tapaavat jossain työpaikoilla, ajattelevat että njaah, kiva tyyppi, panevat pari kertaa ja toteavat että njaah, kai sitä voisi seukatakin ja asua yhdessä, sitten tulee lapsi tai ei tule ja joka tapauksessa vähän ajan kuluttua erotaan. Elämä on raadollista, virkkovat kauan aviossa olleet! Ei mikään ihme siis, että ne rakkaudesta haaveilevat ovat ikisinkkuja...(Ja sekä hovineito K:lla että R:lla on molemmilla hyvinvoiva pitkä perheidylli että tietänevät mistä puhuvat. Ja kaikki taas ovat joka tapauksessa sitä mieltä että miehiltä ei voi paljon odottaa.)

Toivottavasti Oberon ei ole kertonut Titanialle tästä jutusta, koska hieman arvelutti se lapsen läsnäolo. Lapsihan voi hyvinkin kysyä kotona, mikäs se kirje oli jonka Ofelia isille antoi... Tai sitten Titania tietää jo, ja koska tuntee miehensä ei ole huolissaan eikä mustasukkainen. Olisi kyllä aika nöyryyttävää, jos en olisi mitenkään varteenotettava uhka, jos ne siellä yhdessä pitäisivät tilannetta vain hassuna. Mutta olisihan sekin jotenkin kieroutunutta, jos ne noin tekisivät... Vaikka minä en olekaan koskaan ollut hullaantunut Hamletiin, olisin silti ollut vähän ihmeissäni, kiukkuinen ja huolissani, jos se olisi kertonut tällaisesta tapahtumasta. Paitsi että eiväthän miehet koskaan kerro sitä mitä ovat itse tehneet, hehee!

Nyt alkaa lopullinen unohtamisvaihe (pyrin olemaan näkemättä Oberonia ainakin 2 kuukautta), ja toivon, etten vähään aikaan sekoa kehenkään, koska siitä ei seuraa kuin itkua ja hammastenkiristystä. Suomalainen mies tuntee jotain "syvällistä" vain tietyntyyppistä naista kohtaan (jos ylipäätään tuntee yhtään mitään missään ja milloinkaan), ja minä en ole sellainen. Jotenkin minun visioni, unelmani ja positiivinen ajattelu -suunnitelmani kolahtivat taas realiteetteihin kuin kirves kiveen (enkä tarkoita pelkästään Oberonia), mutta aina voi vaihtaa suuntaa ja tähdätä vaikkapa mieheen maasta, jossa miehet ovat miehiä ja joissa miehilläkin on silti tunne-elämä. Jos ei sittenkään tärppää, niin se on sitten Kohtalo. Ei se ole maailmanloppu jos on koko ikänsä yksin, pahemminkin voisi käydä. Voisin esim. halvaantua, menettää lapseni tai jotain muuta kamalaa. Itsesuojeluvaistoa on joka tapauksessa kehitettävä, mihinkään ei saa heittäytyä näin täysillä. Hullu itseään haaskaa. Vähän typerää, että Oberon sai kaiken vaivannäköni ja huomioni ja tunteeni vain olemalla olemassa, sen ei tarvinnut tikkua ristiin panna minkään eteen. Olisipa mukavaa, jos naisetkin joskus saisivat jotain vain sillä että ovat olemassa!

Lohdullista on myös se, että onnellisuus ei riipu jostain tietystä ihmisestä tai asiasta. Vaikka sinun puolisosi jättäisi sinut juuri nyt ja saisit potkut töistä, voisit silti olla onnellinen. Eli minunkaan onneni ei tosiaankaan riipu Oberonista, vaikka tällä hetkellä siltä tuntuu. Vasta ajan kanssa ihminen yleensä huomaa, että voi olla onnellinen menetyksistään huolimatta.  

"Ei ole vaikeaa löytää joku jota rakastaa vaan vaikeaa rakastaa sitä kenet on saanut" on karu mietelmä, ja tuo ainakin minun mieleeni vuosien yrityksen rakastaa Hamletia... Jostain syystä Hamlet on kuin bumerangi, yritin mitä tahansa, siitä ei eroon pääse eikä muuta tule. Ehkä tämä on joku karma. Pitää kysyä tätä huomenna meediolta, hihi!

2 kommenttia:

  1. No, huh! On sulla elämä! Oikea kauniit ja rohkeat!

    VastaaPoista
  2. Jaana, Enid sanoo ihan samaa, että arkielämän Kaunareita tässä eletään läpi, mutta en tiedä... oikeasti kaikki on vain tasaista yhäriarkea. Ehkä muilla on sitten vielä tylsempää jos tämä on niiden mielestä hurjaa ja vilkasta?! :D En tiedä muusta, tällaiseen olen tottunut...

    VastaaPoista