sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Ofelian aivolohkot ovat epäselvät

Kolme  vaihtoehtoa:

1. Joko uskon pelkkään tieteeseen ja ymmärrän, että "yliluonnolliset" kokemukset muodostuvat jonkin aivolohkon tietyssä osassa (koska ihmiset joilla näitä alueita on leikelty, ovat kuulemma myöhemmin taipuvaisempia kokemaan kaikkea supernaturaalia), joka joillakin sattuu olemaan aktiivisempi kuin muilla

2. tai uskon "yliluonnolliseen" jota kukaan ei voi mitenkään selittää eikä vahvistaa muutoin kuin mutu-tuntumalla (ja yleensä naiset kokevat näitä juttuja, harvemmin miehet, mistäköhän johtuu...), ja tämä vaihtoehto sisältää kaksi alavaihtoehtoa eli

a) uskon vetovoiman lakiin eli siihen että ihminen voi luoda elämäänsä kaiken mitä haluaa
b) uskon siihen että kukin sielu valitsee mitä tulee missäkin elämässä kokemaan eli kaikki olisi ennaltamäärättyä, silkkaa sielunsopimusta

3. tai tiedän olevani väärässä mutta psyykkisistä syistä valitsen uskon huuhaahan, jotta kestän sen, että kuoleman jälkeen ei ole elämää, että elämä nyt vaan on enimmäkseen kaikille vaikeaa ja raskasta tarpomista, epäreilua ja silkkaa sattumaa.

Jos tartun tiukasti tieteeseen, saatan ehkä olla ahdistuneempi, kyynisempi ja saatan tehdä elämästäni vähän tylsemmän (koska olen sellainen luonne joka vaatii vähän mystiikkaa ja jännitystä), mutta jos tartun kolmanteen vaihtoehtoon ja kuvittelen enkeleitä ja jälleensyntymisiä, saatan elää värikkään elämän ja kuolla ilman paniikkia elämän loppumisesta, ja jos sitten ilmenee kuoleman jälkeen, että kappas siellä onkin vielä jotain, sehän on vain plussaa. Jos siellä ei ole mitään, ei uskomisillani ole enää mitään merkitystä, koska minua ja tietoisuuttani ei enää ole. Taas minä voin vain voittaa?!

Tietenkään ei ole viisasta perustaa elämäänsä valheeseen, ja tietenkin moni voi elää värikkään elämän ilman uskomuksiakin, mutta minusta tuntuu, että minulta puuttuu se kyky. Tarvitsen sirkustemppuja ja magiaa vähän kaikkeen, jotta jokin tuntuu joltain. Luultavasti siis valitsen kohdan kolme höysteenä kakkoskohdan b). Ja pohjimmiltani olen skeptikko jota vain ahdistaa useammin kuin muita....ja joka tarvitsee näitä juttuja kestääkseen elämää.

Onkohan kukaan koskaan laittanut Lorna Byrneä aivokuvaukseen? Sieltä saattaisi paljastua erittäin aktiivinen alue, joka tuottaa hänen kaikki enkelikokemuksensa. Eli tänään tosiaan olen taas eri mieltä! Luen nyt kirjaa "Enkeli lensi ohi - Suomalaisten enkelikokemuksia" (koonnut Nina Ramstadius) ja ei kyllä ole vielä yksikään kokemus vakuuttanut minua yhtään mistään. Vilkas mielikuvitus ja ihmisen taipumus uskonnollisuuteen jokaisen kokemuksen pohjalla! Tai sitten enkelit ei Suomessa lentele. Täällä on asiat niin hyvin ettei niitä tarvita.

Luennassa on myös vähän järkevämpää kirjallisuutta eli Blaine Hardenin "Leiri 14 - Pako Pohjois-Koreasta", johon taidan siirtyä nyt. Koska kumpikohan on tuottanut ihmiskunnalle enemmän hyvää ja hyötyä, tiede vai uskomukset? Kyllä lääketiete ja tekniikka peittoavat uskonsodat ja kaikenlaiset aivopesut mennen tullen! Tieteen vuoksi meillä on paljon hyvää, uskojen vuoksi ehkä enemmän pahaa....

(Ja miksei kukaan ole tähän päivään mennessä käynyt lunastamassa Skepsiksen palkintoa ja todistanut paranormaalia ilmiötä todeksi?)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti