keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Merisiä matkoja

Sea Life

Harmittaa, kun on aina kiirettä ja tekemistä ja aika kuluu niin nopeaan eikä ehdi kirjoittaa. Olin Maudin kanssa Sea Lifessa yhtenä tylsänä sunnuntaina ja sunnuntai ei ollutkaan sillä kerralla ollenkaan tylsä vaan ihana! Olin todellakin läsnä hetkessä, ja Sea Lifessa oli taianomainen tunnelma. Se tosiaan on ihan eri maailmansa.

Sea Life
X-asia syö joka päivä jonkin verran aikaa, etenee hitaasti, ja asianajajan mukaan ei välttämättä etene ollenkaan, ikinä. Todella harmillista! Negatiivisia tekijöitä on liikaa, ja viranomaisnäkökulmasta koko juttu on naisten ininää, ja oma moka, mitäs työnsitte kätenne p***aan ja vielä jäitte sinne lillimään. Minun aiempi työni ei suinkaan välttämättä ole etu vaan rasite - asiaahan on jo kerran käsitelty ja päätös tehty, että oikeusjuttua ei tule. Ihan p****estä, että viranomaiset eivät tajua asiaa psykiatrian näkökulmasta, jossa tuollainen on ehdottoman väärin ja kiellettyä. Mutta yritämme parhaamme, odottelemme, ja sitten hyväksymme sen päätöksen mikä aikanaan tulee. Muuta emme voi tehdä.

Sea Life
On hyvä, että Suomessa ollaan tarkkoja ja virallisia, ettei kaikki toiminta mene filunkihääräämiseksi, mutta joskus byrokratia kyllä kääntyy itseään vastaan. Esimerkiksi vaitiolovelvollisuudet eri viranomaisten kesken eivät auta yhtään vaikkapa lastensuojelutapauksissa, joissa olisi tärkeää saada tieto kulkemaan, ja itse olen kiukutellut sitä, että jos jokin oire ei ole F-kooditettu, sillä ei voi sairauslomaa hakea. Esim. itse kun kärsin jatkuvasta stressinsietokyvyttömyydestäni, sillä ei psykiatrin mukaan paljon ole painoarvoa, koska se ei ole diagnoosi, aina siis pitää papereihin kirjata joko masennus- tai hypomaniajakso, jotta lisää kuntsaria irtoaa. Tuollainen mustavalkoinen ja putken läpi rajatusti katsominen kyrsii aika tavalla. Viranomaiselle, oli se sitten syyttäjä tai Kelan setä, annetaan yksi lautanen nenän alle jota se sitten tuijottaa näkemättäkään ympärillä olevia purnukoita ja kupposia, jotka saattaisivat sisältää kokonaiskuvan kannalta erittäin tärkeää ja merkityksellistä materiaalia. Kokonaisuutena ei ikinä katsota mitään. Pieni ihminen pyöriköön keskenään niiden paperiensa ja ongelmiensa kanssa.

Sea Life
Aina vain paranee -juttu oli minulle sopiva! Kuulun siihen tylsään joukkoon, joka hokee säännöllisin väliajoin, että ennen kaikki oli paremmin, vaikka ennen tosiaankaan ei kaikki ollut paremmin... Nyt on yltäkylläisyyttä ja vapautta enemmän kuin koskaan! Jo 1980-luku, jolla olen lapsuuteni viettänyt, tuntui jännittävän eksoottiselta tuossa artikkelissa. Jo vain kaikki on nyt hyvin, ja ehkä liiankin hyvin, kun ruokaakin heitetään roskiin älyttömiä määriä ja tilataan lentokoneilla kaiken maailman kumkvatteja tänne Pohjolaan. Kuka niitäkin oikeasti ostaa ja syö? Ja romua tosiaan kertyy vinteille ja varastoihin käsittämättömät vuoret. Hmm, ehkä siis siinä mielessä ennen oli paremmin, että ei niin paljon kulutettu? Vaikka saastutettiin kyllä enemmän kuin nyt. Mutta koska aina kaikki vain paranee, tulevaisuudesta voimme luoda vieläkin paremman, puhtaamman, vapaamman ja vauraamman! (Ei ehkä enää materiaalisella tavalla, sitä emme tarvitse, mutta muilla tavoin.)

Sea Life ja siniset sormet
Minulle on pari ennustajaa sanonut, että tulen matkustamaan paljon, ja että kannattaa nyt tehdä ne matkat joita olen suunnitellut. Olen ehtinyt suunnitella vasta yhtä matkaa Tanskaan (huomatkaa, siis oikeaan Tanskaan, ei Hamletin "Tanskanmaalle"! jos jollakulla tällainen mielleyhtymä syntyi), mutta varasin jo matkan myös Gotlantiin, ja Manta muistutti minua viime kesän suunnitelmasta matkata Viroon kylpylään. Kahdelle ensimmäiselle matkalle olen menossa yksin, kylpylään otetaan lapsoset mukaan. Nyt kotiäidit seikkailevat! Elämä on lyhyt ja elämä on nyt. Miksi turhaan istua tiukka perse ruvella tilikirjan päällä.

Sea Life
Tiedostin kuolevaisuuteni jo lukiossa. Siksikään kai en ole koskaan halunnut haaskata ehkä ainutkertaista elämääni esim. työssä, josta en pidä. Elämässä on niin paljon muutakin nähtävää ja koettavaa, etten aikaani toimistossa kökkimiseen haaskaa! Kirjailijatuttavani kehoitti minua hiljattain kirjoittamaan, koska olen siinä kuulemma hyvä. Hän ei todellakaan suosittele mitään omakustanteita (ymmärrän, Oikean Kirjailijan mielestä omakustanne tuskin on mikään Kirja) vaan oikean kustantajan etsimistä. Minun pitäisi hänen mukaansa aloittaa nyt heti. Hih! Aloitan taideprojektini syksyllä, kun Maud on toivon mukaan päiväkodissa...

Sea Life
Toisaalta silti usein epäröin päiväkotihankettani, koska alan ammattilaisten mielestä paras paikka lapselle on koti.

"Päivähoidossa ollaan sitä mieltä, että lapsen paras paikka on kotona,  jos perheellä ei ole erityiseen tukeen tarvetta ja jompikumpi vanhemmista on kotona. 
- Lapsen paras paikka on kotona. Ammattilaiset eivät korvaa vanhempia,  vaan vanhemmat ovat lastensa ainutkertaisia kasvattajia,  Riitta Keloneva kiteyttää."

Minulla ei ole mitään erityisen tuen tarvetta eikä työ- tai opiskelupaikkaa. Toisaalta silti, nykyään kouluissa edetään niin nopeasti ja sosiaalisten taitojen on oltava niin hiottuja jo ala-asteella, että jos laittaa lapsensa suoraan kouluun pelkästä kotihoidosta, eväät opinahjossa suoriutumiselle eivät välttämättä todellakaan ole parhaat mahdolliset. Jutussa mainitut varhaiskasvatuskerhot voisivatkin olla hyvä idea. Päivähoito on lapsen työpaikka, lapsi on tarhapäivän jälkeen yhtä väsynyt tai väsyneempi kuin vanhempi työpäivän jälkeen (esim. Desdemonan lapsi usein sanookin että hän ei jaksaisi mennä päiväkotiin, vaikka siellä onkin kivaa), ja lapsi joutuu vielä kestämään kauheaa meteliä "työpaikassaan", kun taas useimpien aikuisten työpaikoissa on suhteellisen hiljaista. Osa-aikainen varhaiskasvatuskerho olisi siis erittäin hyvä ratkaisu.

Sea Life
Kevät ei oikein tunnu etenevän vaan tänäänkin sää oli kuin yhdistetty syyssumu ja talven lumi. Kun Maud kirmaa hangessa ja syöksyy kinoksesta suoraan (jäiseen) syvään lätäkköön, ei oikein tiedä mitä pitäisi ajatella ja missä vuodenajassa eletään. Toisaalta on rapakkoaika, toisaalta pakkasta ja jäätä. Hämmentävää. Jos tämäkin kesä on taas sateinen ja kolea (kuten on uumoiltu), tulee varmasti jo epätodellinen olo! Minä tarvitsen kaikki vuodenajan vaihtelut; viime kesä meni kokonaan kesää odottaessa ja syksyn saapuminen oli kova isku. Ei toista samanlaista, kiitos!

Sea Life
Tänä viikonloppuna toivottavasti otetaan rennosti ja kerätään voimia ensi viikkoon, jolloin on paljon taas ohjelmaa. Pitää muun muassa mennä passikuvaan - onneksi tajusin matkojenvarailuhuumassa, että passi vanhenee...! Surettaa, ettei vanhaa passia saa pitää, se olisi täynnä ihania viisumeita, mutta ehkä on symbolisesti hyvä tässä kaiken muun vanhasta luopumisen ohella luopua myös passista ja sen kantamasta menneisyyden painolastista. Uudet matkat ja uusi elämä on tulossa!

Sea Life

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti