torstai 16. toukokuuta 2013

Panikointia ja positiivisuutta

Heippatirallaa! Sain tänään rauhassa istua yksin meren rannalla. Keräsin valtavan määrän kauniita (jopa vaaleanpunaisia!) simpukoita ja löysin kaksi sellaista simpukkaa, joita en ainakaan uskonut Suomen rannoilta löytäväni. Vähäiset ovat biologian ja maantieteen tietoni. Aurinko paistoi, oli lämmin, koivut hohtivat vaaleanvihreinä ja käki kukkui. Olen niin odottanut kevättä ja kesää, nyt aurinko on täällä, ja aion viettää niin paljon aikaa ulkona kuin mahdollista. Talvi oli pitkä ja hyisevä, nyt alkaa elämä...

Positiivisia manifestointikirjoja en ole vielä saanut, mutta näköjään ne unelmat manifestoituvat todellisuuteen ihan itsekseenkin! Sen silti huomaan, että voidakseen unohtaa elämästään kaiken ikävän, on voitava sen verran hyvin, ettei helvetillinen ahdistus kahlitse ajattelun lisäksi jopa hengitystä. Ajatukset ja fyysinen todellisuus voivat olla täydellisiä ja hyviä, mutta jos psyykettä kiduttaa ahdistuneisuushäiriö (ja paniikkikohtaukset, jollaisiksi psykologini mukaan tilanteeni voidaan määritellä, höh - olenhan luullut että kyseessä on vain pitkittynyt ahdistuneisuus joka huippuhetkenään on tosi karua), siihen olotilaan ei tepsi positiivinen ajattelu, se tunne ei häviä mihinkään, vaikka kuinka yrittäisi paskaa lakaista maton alle. Olenkin palannut olosuhteiden pakosta Ketipinoriin ja vietän päiväni väsymystokkurasumussa, aivoni heräävät vasta näihin aikoihin. Ylensyön ja olen turvoksissa, mutta ahdistus on pikkuisen lieventynyt.

Olen siis tullut siihen lopputulemaan, että ns. terveen ja tavallisen on helpompi keskittyä positiiviseen ajatteluun ja jättää ikävä huomiotta. Kyllähän tuo minultakin onnistuu silloin kun voin hyvin ja varsin hyvin kun olen hypomaniassa, mutta masennuksen ja ahdistuspaniikin keskellä möröillä on taipumusta vain kasvaa ja mieli ei todellakaan kykene näkemään mitään hyvää missään, oli henkisiä oppaita sitten yksi tai kymmenen. Ja Mantalla ainakin positiivinen ajattelu ja paskan ajattelematta jättäminen saattaa johtaa jopa luottotietojen menettämiseen (hän ei välitä mihin muutaman euron sossusta laittaa, kun perinnässä on tuhansia euroja, ne menevät ulosottoon jos niin on tarkoitettu, pääasia että hän ei stressaa ja hänellä ja Pontuksella on kivaa), joten en ole ihan varma siitä, onko se vain kivaan keskittyminen aina niin kovin tavoiteltava ja hyvä asia. Ehdotin, että tuo olisi pään pensaaseen pistämistä mutta ei kuulemma ole.

Ja jotta minulla ja Maudilla olisi kivaa, aiomme mennä yhtenä päivänä Suomenlinnaan, toisena päivänä kylpylään, ja muutenkin viettää aikaa meren ja veden ääressä ja ehkä käydä galleriassa taidenäyttelyssäkin. Nyt elämästä kaikki irti, kesä on lyhyt! Ja elämä ylipäätään on lyhyt. Enkelit kuulemma tahtovat meidän nauttivan jokaisesta hetkestä ja jokaisesta päivästä. Ja yritän kovasti olla huomioimatta täällä parvekkeella pöriseviä kimalaisia ja mehiläisiä.... KÄÄK.

2 kommenttia:

  1. Käy Suomenlinnan lelumuseossa. Siellä saa myös teetä, en tiedä josko samovaarista mutta niitäkin siellä kahvilassa on.

    VastaaPoista
  2. Jaana, täytyypä käydä! Ihan kihisen näistä kaikista seikkailusuunnitelmista! :D

    VastaaPoista