keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Rasti ruutuun taas yhden unelman kohdalla

Ihana kesä! Vihdoinkin on auringonpaistetta, hellettä, rantailmoja, lämpimähköä merivettä ja ennen kaikkea kivaa tekemistä. Maud ressukka on iltaisin niin uupunut, että menee todella aikaisin nukkumaan. Minun tehtäväkseni jää ulkoilupäivien aiheuttaman kodin kaaoksen siistiminen ja nettisurffailu sekä kirjan lukeminen. Jätin "Shantaramin" kesken, se oli pitkääpiimää, nyt olen loppusuoralla "Rakkauden aikakirjassa". Vähän new age -höttöä ja yltiöromantiikkaa, mutta ehkä kesällä pitääkin lukea tuollaisia kirjoja.

Jani Kaaron kolumni inspiroi minua. Olen sellainen laiskasti luova ihminen eli odottelen kuukausi- ja vuosikaupalla jotain ihmeen inspiraarioita maalaamiseen, mutta eihän niitä ikinä tule, joten en sitten surukseni ikinä maalaakaan. Niisk. Oikeasti pitäisi vain tarttua toimeen! Mutta ehkä täydellisyydentavoittelu estää - kun maalauksesta ei kuitenkaan tule tarpeeksi hyvä, miksi haaskata värejä ja paperia ollenkaan. Ja niinpä ei voi ikinä kehittyäkään täydellisen hyväksi kun ei treenaa!

Rakkautta käsittelevä osiokin upposi minuun, varsinkin tämä kohta:

"Onko järkeä, että ihmiset valitsevat mieluummin yksinäisyyden, koska kukaan ei kolahda? Vuodet vierivät, ja he tapaavat monta "ihan ookoota", "ihan jeessiä" ja "next best thingiä", mutta kun ei tule sitä tunnetta, joka ravistelee järjettömäksi, he huomaavat jokaisena jouluna olevansa yksin. Isovanhemmillamme ei ollut tällaisia odotuksia, mutta jollakin kumman ilveellä he onnistuivat muodostamaan pysyviä suhteita, joissa oli hyvä kasvattaa lapsia. Onko mahdotonta ajatella, että rakkaus voisi kasvaa kiintymyksen kautta vähitellen pienistä, yhteisistä asioista? Sellaisista, että puhellaan, käydään iltalenkeillä, laitetaan ruokaa ja välitetään toisen asioista ja pidetään toisesta huolta."

Olen koko ikäni odottanut sitä Suurta Tunnetta jonkun kanssa, mutta eipä ole näkynyt. Ehkä siksi, että sellaista ei ole kellään. (Ja tunnen tarpeeksi monta ihmistä jotka sanovat että ovat mieluummin yksin jos eivät saa sitä "Suurta Rakkautta" - ja niin ne sitten ovat yksin.) Ihmiset valitsevat kumppanit lähinnä pienen tykästymisen perusteella ja ennen kaikkea siksi, että se joku olisi hyvä äiti tai hyvä isä tuleville lapsille, taloudellinen tuki ja turva, kumppani myös vanhoilla päivillä jne. Toisaalta, en ole kyllä saanut sitäkään, että jonkun kanssa vain käytäisiin iltakävelyllä tai laitettaisiin ruokaa. Voi nyyh. Mielestäni monella on perheidylli, mutta kun sanon tämän idyllissä elävälle, ihmiset puuskahtavat ettei kellään ole mitään idylliä. Ehkä minut käsitetään väärin, minusta idylli on nimenomaan yhteistä arkea, sen jakamista ja yhdessä tekemistä. Sitä minulla ei ollut Hamletin kanssa. Eikä ollut sitä tunnehuumaakaan. Liian korkeiden odotusten takia olen aina yksin, mutta osin olen yksin myös siksi, etten koskaan oikein tapaa miehiä missään (ainakaan vapaita tai edes suht samanikäisiä), ja että minusta ei vain kiinnostuta. Joten ehkä se seuraava "ihan ookoo" voisikin olla se hyvä puoliso, jos tämä ihminen siihen suostuu? Muutoin olen minäkin vanhana joulut yksin.

Ja jotta en turhaan jäisi odottelemaan niitä inspiraation hetkiä, minun pitäisi kai oikeasti muotoilla itselleni syksylle jonkinlainen toimintasuunnitelma maalaamiseen ja kirjoittamiseen, kun kerran Maud on tarhassa ja minulla on aikaa. Tosin aikaa on vain neljä kuukautta, koska miltei tasan puolen vuoden kuluttua nimittäin toteutuu taas yksi unelma (kaikki alkavatkin olla jo kasassa, vain se Suuri Rakkaus puuttuu, hahhahaaa!!): Maud saa sisaruksen! <3

Tajusin, että koska romantiikkaa ei ole näköpiirissä (paitsi Oberonin vilkuilut ja sehän ei oikein nyt riitä, koska vaadin paljon), uuden puolison löytäminen vie yleensä vuosia jopa normitilanteessakin olevalta (eli vapaalta sinkulta joka harrastaa ja käy töissä ym.), niin minulla alkaa olla kiire, jos haluan lisää lapsia, koska sitten taas kestää muutama vuosi, jotta saa miehen suostuteltua lapsiin, joten tässä vaiheessa olisin jo niin vanha että odottelisin korkeintaan lapsenlapsia! Ok, en olettanut että vauvaa sittenkään tulee, ja tilannehan on Hamletin kanssa aika auki (ainakin minun mielestäni) edelleen, mutta niinpä se positiivinen testi sitten yllätti! Juuri kun olin suunnitellut kesän täyteen matkoja ja syksylle taidetta, hih! Mutta hyvä näin. Järkevää, että lapsilla on sama isä, ja tuleehan siitä sitten samanlainen sydäntenmurskaajasöpöläinen kuin Maudistakin. <3

Seuraan joskus tällaista ufoa blogia kuin "Olemme-Kaiken-Sisällä" ja vaikken useinkaan tajua kirjoitusten sisällöstä paljoakaan, nyt viimeisimmän kirjoituksen kuva oli niin osuva, että linkitän sen tähän. En välitä mopseista juurikaan, mutta ovathan nuo neljä palleroa maailman suloisimmat!

P.S. Pitäisiköhän minun keksiä muuten jokin unelma-kategoria, koska yhtäkkiä vaan kaikkea tapahtuu..?



2 kommenttia:

  1. Onnea aivan älyttömän paljon! Olipa melkoinen ylläripylläri tässäkin osoitteessa! :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos! :) Niitä ylläreitä nyt näköjään putkahtelee! ;D

    VastaaPoista