lauantai 24. elokuuta 2013

Juttuja joita olen ajatellut jakaa

Omakotitalo on työleiri. Mahtavaa. Lapsena minäkin haaveilin, että perheemme asuisi omakotitalossa, mutta nyt järkevänä aikuisena pidän omakotitaloa painajaisena. Liljapuutarha olisi tietysti hieno, mutta olen sen verran allerginen ja hyönteiskammoinen, että jäisi liljat hoitamatta ja nurtsi leikkaamatta. Kerrostalon ihanuudet ovat lukuisat: naapurit ja apu lähellä, siivoaja hoitaa porraskäytävän, huoltoyhtiö jne. pihan, vuokralla asuessa ei tarvitse kuin soittaa huoltoyhtiöön, kun joku paikka hajoaa, niin pimpom, oven takana odottelee huoltomies ja hoitaa hommat käden käänteessä. Omakotitalo tarkoittaa yleensä myös massiivista lainataakkaa, mikä tarkoittaa massiivista työtaakkaa ja pakollista uraputkea, joten sen lisäksi että hoidat sitä lukaaliasi, huolehdit jätteistä, lämmityksestä ja kaikesta, raadat vielä töissä koko ikäsi, jotta saat maksettua sen valtavan talosi. Sitä paitsi korkeammalla on kiva asua kuin maan rajassa! (Tosin en nytkään asu korkealla vaikka noin yli kolmannessa kerroksessa asuminen kivaa olisikin.)

Vain hullu kierrättää. Hmm, juuri mietin, missä säilyttäisin yhtä palanutta energialamppua, koska niiden keräyspiste on paikassa jonna harvemmin osun, ja yhtä sinne ei kannata viedä, joten pitäisi noillekin säätää oma nyssykkä pikkuiseen roskiskaappiin. Harva tässä taloyhtiössä kierrättää edes biojätettä. Yksin naapuri ei kierrätä sen takia, että hänen miehensä on ollut jätehuollossa töissä, ja tämä kertoi että biokaatis on usein niin täynnä, että sinne ei voi viedä mitään, joten joka tapauksessa biojätteet kaadetaan sekakaatikselle. No voi sun...

Täysikuu vaikeuttaa nukkumista. No eipä muuta kuin näin on, aamen!!!

Älykkäät ihmiset muita harvemmin uskovaisia. Ilmankos minä aina järkeistän huuhaajuttuni ja kristillisistä hapatteista luovuin jo aikoja sitten! Hehee....

Joutilaisuus on viimeinen tabu. "Useimpien työläisten elämä tähtää siihen, ettei olisi enää pakko mennä töihin. Silti koulutus, julkinen keskustelu ja viihdeteollisuus perustuvat oletukseen siitä, että palkkatyö on elämän suurin sisältö." Jokaisella työpaikalla kaikuu joka maanantai valituksia siitä, miten taas on maanantai ja pitää koko viikko jaksaa ja kylläpä on tahmeaa taas työnteko, perjantaita ja perjantaipulloa sekä kesälomaa ja kesäkaljakoreja odotetaan kuin kuuta nousevaa. Mutta silti nämä samat ihmiset paasaavat, miten töitä pitää tehdä, koska se tuo elämään rytmin ja sisällön. Jostain syystä he muutoin antavat kuitenkin ymmärtää, että heidän elämänsä sisältö on jossain ihan muualla... Käsittämätöntä. Olisivat iloisia siitä, että työpaikka on, työtä saadaan tehdä, ja että elämässä tosiaan on se muiden sanelema pakkorytmi. Minä kun ainakin olen iloinen omasta työelämän ulkopuolella olostani ihan rehellisesti, eikä se edes tarkoita sitä, että elämässäni ei olisi rytmiä ja sisältöä! Ehkä nuo valittavat työläiset ovat kuitenkin salaa kateellisia vapaudesta? Ja koska kuitenkin aina on myös niitä, jotka aidosti rakastavat työntekoa ja ahdistuvat yksin omassa seurassaan kun joku toinen ei sanele päivittäistä ohjelmaa, niin ei yhteiskunta kaatuisi siihen, jos joutilaisuutta vähän lisättäisiin. Sillä voitaisiin saavuttaa parempaa terveyttä sekä fyysisesti että psyykkisesti ja turhan työn vähenemistä eli turhan krääsän tuottamista maapallolle.

Seuraavaksi hieman ehkä tunnelukkoasiaa ja yleistyksiä miessukukunnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti