sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Maailma romahti nolla piste yhteen

Olen lamaantunut. Päivähoitosyyllisyyteni ja kaikki aiemmat panikoinnit hävisivät, kun sain tietää että minulla on raskausdiabetes. Olen kauhuissani, saan ahdistuskohtauksia (eli kiitos että nappeja saa syödä vaikka on raskaana), itken, pelkään, haukun itseni lyttyyn läskinä mässäilijänä ja olen aivan varma, että ongelmahan tästä vain pahenee ja lopulta jo ensi vuonna minulla on myös kakkostyypin diabetes. Ja miksi pelkään aina pahinta? Olisiko geeni- tai kasvatusvirhe... rouva Poloniushan jo visioi että nyt vauvaa ei tulekaan vaan se kuolee! Heko heko.

Paastoarvo oli 0,1 yli sallitun raja-arvon eli monet ovat minulle virkkoneet, ettei tämä edes ole mikään kunnon/oikea raskausdiabetes, mutta niin se vain on, että jos yksikin arvo ylittyy, diagnoosi annetaan, ja paastoarvon heitto kertoo siitä, että insuliinituotanto on häiriintynyt. Piste. Vain yksi tosin on sitä mieltä, että kunhan vain teen niin kuin sanotaan, vältyn elinikäiseltä riesalta, muut ovat samaa mieltä kuin minä, että ei todellakaan kannata alkaa vetää KUUTTA palaa leipää päivässä. Mieluummin vähähiilihydraattinen ruokavalio kuin leivän ja puuron tukkima takuuvarma sokerinsotkijasetti. Hedelmistä luopuminen harmittaa, mutta parasta nyt on yrittää kaikkensa, jotta meille kummallekaan ei satu mitään ikävää. Suklaata ja pullaa ei tarvitse kukaan, mutta se surettaa, että herkutonta dieettiä kannattaa nyt todella noudattaa koko loppuelämä, ettei se "oikea" diabetes sitten yllätä liian aikaisin.

Se vain ottaa kupoliin, että tunnen myös noin 90-kiloisia äitejä, jotka ovat eläneet raskausaikansa enimmäkseen kekseillä eivätkä ikinä laihtuneet lapsen/lasten jälkeen, mutta ei niillä ole ollut mitään ongelmia missään arvoissa. Minulla taas on kaikki. Verenpaine aiheuttaa huokailua neuvolatädissä ja nyt vielä tämä takaisku. Ja oikeasti olen aina syönyt tosi terveellisesti, mitä nyt ehkä karkkia ja suklaata liikaa, mutta paremmin kuitenkin kuin nuo toiset mammat. Ja ne kaksi rd-mammaa jotka tunnen henkilökohtaisesti, ovat ennen raskautta olleet tosi laihoja. Eli se ei ehkä aina pidäkään paikkaansa että rd olisi enimmäkseen lihavien ongelma?

Hamletin ja herra Poloniuksen mielestä koko juttu on naurettava (desimaalin takia diagnoosi, ruokaohjeet ja kotimittaukset ym. vouhotus) eikä heidän mielestään minulla ole minkäännäköistä diabetesta, mutta eiköhän lääkäri tiedä asian paremmin kuin he. Kaikkien mielestä aiheutan vauvalle ja itselleni enemmän haittaa tällä mustalla kuilulla johon vajosin diagnoosin myötä, stressaamisella ja paniikkikohtauksilla kuin sillä 0,1:llä. Mutta rd:n riskit ovat sen verran mittavat, että ei tätä voi kevyesti ja välinpitämättömästi ottaa.... Ensi viikolla on kaiken maailman lääkäri- ja hoitajakäyntejä, joten ehkä sitten olen vähän viisaampi, mutta rauhallisempi ehkä en.

Arkkuahan tässä saa alkaa rakentaa?!

2 kommenttia:

  1. Way to go, rouva Polonius! Mä alan olla sen fani, rouva muistuttaa kovasti omaa isoäitiäni, johon voi aina luottaa siinä, että se löytää synkimmän skenaarion joka asiassa. (Sattumoisin, kyseinen isoäiti ei tiedä mitään nykyisestä raskaudestani. Miksiköhän?)

    Toivottavasti kaikki juokseminen lääkäreillä ja hoitajilla tällä viikolla tuo selkeyttä asioihin. Ja toivottavasti ahdistuskin pikku hiljaa helpottaa.

    Mä olen ollut ennen tätä raskautta aivan surkea kakkostyypin diabeetikko. Kyllä sillä taudilla saa itsensä hautaan, ainakin jos elää niin kuin minä elin (sokeria, sokeria ja vielä vähän lisää sokeria). Onneksi - onneksi! - tulin raskaaksi! Tällä hetkellä voin paremmin kuin vuosikausiin, niin paljon voi tehdä liikunnalla ja ruokavaliolla. En ikinä anna itselleni anteeksi, jos raskauden jälkeen luisun takaisin menneeseen. Eikä se uusi ruokavalio edes vaadi ihmeitä, kun siihen tottuu, päin vastoin, siitä tulee nopeasti itsestäänselvyys. Viikonloppuna leivoin pitkästä aikaa ihan vehnäjauhoilla, ilman mitään karppivirityksiä, ja kyllä ällötti ja turvotti ja ajattelin, että mikä tässä vehnäjauho-sokeri-yhdistelmässä ikinä on niin ihanaa muka ollut. Tottumiskysymys.

    Soisin kyllä, että sinä välttyisit, on se aina mukavampi täysin terveenä elää kuin tällaisen taudin kanssa. Onneksi sulla on tosiaan noin älyttömän pieni ylitys siinä sokerirasituksessa. Ja muista se, että joka toinen raskausdiabeetikko EI sairastu kakkostyypin diabetekseen. Ne on aika hyvät prosentit, minun mielestäni. :):)

    VastaaPoista
  2. Moon Mamma, joo älä kerro sille isoäidille mitään! :D Tuollaiset ihmiset ovat ahdistavia ja rasittavia. :( Sitten esim. rouva P kuitenkin itse ihmettelee, miksi menen aina paniikkiin ja pelkään pahinta... :O

    Varmaan tähän uuteen ruokavalioon tottuukin ja jossain vaiheessa kaikki makea alkaa maistua kummalliselta. :) Herra P:lla todettiin hiljan diabetes ja hän kyllä vetää törkeitä määriä pullaa sun muuta herkkua! :'( Ehkä tässä siis positiivista voisi olla se, että voin vaikuttaa hänenkin terveyteensä? Paitsi että hän ei usko sokerin olevan paha vaan rasva on se paholaisen kätyri.

    Ja joo, lääkärin mielestä diabetes tulee joka tapauksessa... :'( En tiedä onko se joka toinen totta vai ei!

    VastaaPoista