perjantai 27. syyskuuta 2013

Raskausdiabeetikko murisee

Päivä päivältä mieliala paranee ja angsti hälvenee. Olen tehnyt myös pienimuotoisen ihmiskokeen itselläni mittaamalla tunti ruuan jälkeen sokeriarvon, vaikkei sitä tällä viikolla tarvitsisi tehdäkään. Olin pahis ja söin jälkiruuaksi kolme palaa tummaa suklaata teen kanssa! Olin varma, että lukema on huippua. Viimeinen sallittu arvo on 7,7. Minun arvoni oli 5,3. Aamuarvot ovat järjestään 5,2 tai 5,3 eli siinä hilkulla, eikä edellisillan syömisillä näytä olevan vaikutusta siihen. 5,4 on viimeinen sallittu, ja totta kai hoitaja soittaessaan puuttui tuohon raja-arvoon, että olipas korkealla, mitäs söit illalla, no se oli sitten se juusto! Lyön satasen vetoa kenen kanssa tahansa, että jos arvoni pysyvät hyvinä, aletaan vatvoa noita aamuarvoja... koska rd on nyt heidän missionsa minun kohdallani, niin pakkohan sitä on HOITAA ja valvoa. Jos minulla olisi jotain rankkoja paheita taustalla joista olisin päässyt eroon, kuten massiivinen ylipaino, tupakointi tai päihteet, niin monta asiaa katsottaisiin läpi sormien ja minua vain kehuttaisiin että kun lopetin sen tupakoinnin niin ei mitään hätää, mutta koska olen tunnollinen suorittaja, joka muutenkin pyrkii terveelliseen ruokavalioon ja normipainoon, niin kohdallani ei ole muuta viilattavaa kuin yksi saatanan desimaali, ja siitä tuleekin sitten Iso Juttu.

Ok, tämä on riskiraskaus, olen raskausdiabeetikko, ja vaikka menisin uuteen rasituskokeeseen ja saisinkin hyvät tulokset, niin diagnoosi pysyy ja leimaa koko loppuelämäni. Palstoja selailemalla olen havainnut etten ole ainoa, jota ketuttaa tämmöinen "kohtalo", mutta ehkä me olemme vain vastahakoisia hyväksymään sairautemme? Länsimainen lääketiede ei tee virheitä. Länsimainen lääketiede on erittäin kehittynyttä, ja jos on tutkittu, että vähän koholla oleva paastoarvo indikoi myöhempiä ongelmia ja jo olemassa olevaa sairautta, niin sitten se vain on niin. Jos sattuisin mittaamaan jatkossakin vain hyviä arvoja, otan sitten loppuraskauden painonhallinnan kannalta, koska dieetti joka tapauksessa on pidettävä. Mitä vähemmän kiloja pudotettavana keväällä, sen parempi! Ja jos arvot alkavat nousta, tiukennan dieettiä.

Mikä myös ärsyttää, on se, että hoitajat ja lääkärit paasaavat, miten ranskanleipä on vaihdettava ruisleipään, ei saa syödä sipsejä, ei saa ostaa sokeroituja rahkoja jne. jne. Ymmärrän, että kaikki saavat samat ohjeet, mutta voisivatko he muistaa edes kerran, että olen jo vuosia syönyt vain ruisleipää (joskus satunnaisesti paheellista sekaleipää kylässä), en osta kotiin sipsejä, en tosiaankaan syö ostettuja rahkoja vaan teen ne itse, ja että perusruokavalioni on terveellinen, koska rakastan mustikoita, kotimaisia omenoita, greippejä (nyt nekin miltei kiellettyjä, nyyh!) ja ainoat ongelmakohtani ovat suklaa, satunnaiset mäkkäriateriat ostosreissuilla ja kahvipullat, vaikka en edes juo joka päivä kahvia, koska jo yhdestä kupillisesta voi tulla huono olo ja kahvi on pahaa. Juon kahvia vain pahaan väsymykseen jaksaakseni päivän loppuun. Myönnän mässäileväni suklaalla ja karkilla mutta muuta en. Jos en saa joka päivä tarpeeksi proteiinia, olen kiukkuinen ja huonovointinen, eli periaatteessa ruokavalioni on aika vhh:ta, paitsi nyt raskauden aikana on tullut syötyä joskus puuroa, omenariisipuuroa ja pastaa. Nuo jäivät nyt automaattisesti pois, eikä sureta yhtään.

Nyt en muuten enää kertaakaan sitten kuuntele läheisten vähättelyä ylipainostani tai liki satakiloisten loukkaantuneita kommentteja tyyliin "mieti hei kelle puhut, kato mua kuin iso mä oon, sulla ei oo mitään hätää, ja sun pitäis hyväksyä ittes semmosena kun oot". Jokainen saa vouhottaa omasta ylipainostaan, vaikka sitä olisi vain viisi kiloa!!!!!!!!!! MUR. Ei sen kuuntelijankaan olisi pakko painaa sitä 80-90 kiloa.... Ja sairauksien kanssa ei ole kyse mistään "itsensä hyväksymisestä sellaisena kuin on", herran tähden sentään. Ihan hyvä, jos joku 25-vuotias painaa sata kiloa ja on terve tai nelikymppinen 85 kg ja on terve, mutta jonain päivänä se kroppa vain voi pamahtaa siihen kamalaan laardimäärään mitä joutuu kantamaan mukanaan, ja minulle ylipaino todellakin on myös ulkonäkökysymys, enkä ihan vasiten halua hankkia niitä elintasosairauksia edes 15 vuoden päästä, jos nyt en välitä siitä, mitä puntari näyttää. Sitä paitsi nyt minulla on lääkärin ukaasi normipainossa pysymisestä, joten yksikään satakiloinen ei voi enää vähätellä ongelmaani!

Onneksi minulla on myös "anarkistitovereita" eli ihmisiä, jotka kyseenalaistavat viralliset suositukset ja länsimaisen lääketieteen. Esim. Elaine ja Guinevere jotka tapasin eilen X-kokouksen merkeissä, vain tuhahtivat koko diagnoosilleni ja sanoivat että ei minulla mitään rd:ta ole (Hamlet ja moni muukin on edelleen samaa mieltä), ja että kunhan syön kunnon rasvoja (eli ei margariinia vaan voita ym.) ja jätän hiilarit tosi vähälle, niin pysyn terveenä. Heidän mielestään monessa jutussa on kyse medikalisaatiosta; kaikkia arvoja tiukennetaan, jotta saadaan mahdollisimman moni "sairaaksi" ja voidaan alkaa lääkitä ihmistä. Tässä mielenkiintoinen artikkeli, miten riskistä tuli sairaus. Rasva-asia on kiinnostava, enkä tiedä ketä uskoa, mikä on haitallista ja mikä hyödyllistä, mutta näin maallikkona ihmetyttää se, että yhä useampi suomalainen on järjettömän ylipainoinen, vaikka rasvattomia tuotteita vedetään purkkikaupalla naamaan ja niitä on markkinoitu jo vuosia. Ja miksi vhh:ta tai karppausta noudattavat ihmiset laihtuvat ja saavat veriarvonsa kuntoon? Minä ainakin lihon ja turpoan järjettömillä hiilariannoksilla, ja samaa sanoo moni muu. Pitäisikö se leivän ja pullan puputtaminen sittenkin vaan unohtaa, samoin perunat, kaurapuurot ja pastat?

Loppuun Moon Mamman pyynnöstä mahakuva! Eilen otettu, rv 26+5. Kauhean paljon maha ei edestä näy ja minulla on vieläkin vähän vyötäröä jäljellä, mutta niin oli Maudinkin kanssa pitkään, vaikka kaikissa oppaissa sanotaan jo paljon aiemmilla viikoilla että "vyötärö sinulta on jo varmasti kadonnut". Joka tapauksessa talveksi pitää kyllä hankkia joku UFFin säkki, johon mahdun pakkasilla!

Toinen rintaperillinen



P.S. Tekisi mieli vielä huutaa perään että käytän kamalaa valkoista sokeria vain leivontaan ja muuten terveellisempää mascobadosokeria, nih! Paitsi että nyt en enää edes leivo, kakut ja pullat jää muille.

7 kommenttia:

  1. Öö, justiin kerkesin omassa blogissa "vähättelemään" sun ylipainoa ennen kuin luin jutun loppuun, sorry. :) Mä en vaan näe sitä tuossa kuvassa. Ja totta on tuo, että ihminen voi elää lihavana ja terveenä vuosikymmeniä ja sitten se kroppa vaan yksi kaunis päivä sanoo sen sopimuksen irti. Nimim. kokemusta on. Että toki siitä viidestäkin kilosta on suotavaa pyrkiä eroon. Mutta itselleni olen asettanut tavoitteeksi raskautta seuraavina vuosina (=pikkuhiljaa) pyrkiä "lievään ylipainoon" - se riittäköön niin lääkäreille kuin muillekin ihmisille. Lähtökohtana oli kuitenkin "sairaalloinen" sellainen ja olen aivan hemmetin ylpeä jo siitäkin, ettei ole enää. :)

    Sun ruokavalio kuulostaa tosi järkevältä, jo ennen raskautta siis. Ja surullista kyllä, eipä siihen aamuarvoon voi ihan hirveästi aina ruokavaliollakaan vaikuttaa. Se, miten paljon se indikoi sitten diabetesta (käsittääkseni arvo 6 on vielä raskauden ulkopuolella hyväksyttävä :O), Luoja yksin tietää.

    Hyvä, että angsti helpottaa. Itse kannatan myös tiheää mittailua, pysyy mieli vahvana ja liha kans. :D

    VastaaPoista
  2. Moon Mamma, mä muistin kans et "vähättelit" just mun ylipainoa mutta ajattelin lähinnä Desdemonaa tuota kirjoittaessani enkä muuta muistanutkaan. :D Se ottaa aina kovin henkilökohtaisesti jonkun hoikemman painostressit, on suuri mutta omasta mielestään ei lihava.

    Oon lukenut ettei aamuarvoon voi oikein vaikuttaa. Totta kai mulla oli just se hankalin hoidettava ongelmakohtana! >:(

    Mittailemisiin, älkäämme sortuko lihan heikkouksiin! :D

    VastaaPoista
  3. Noh, joh! Taas meni sfääreihin pitkät pätkät kommenttia, kun en huomannut vaihtaa selainta ennen kirjoittelua. Höh! Blogspottiin kun ei näy Firefoxilla saatavan kommentointeja tehdä. :/

    Nyt siis lyhyemmin. En tiedä auttaisiko sinullekin, mutta mun molempiin raskausaikaisiin diabeteksen aamulukemiin auttoi se, että söin illalla juuri ennen nukkumaanmenoa Snickers-patukan. Suklaata ja pähkinää. Sokeriakin kyllä. Mutta se auttoi tasaamaan yötilanteen. Ilman tätä huiteli aamulukemat pilvissä. Ja tämän neuvon sain ihan diabeteslääkäriltä, kun asiaa laitoksella ollessani tutkittiin. Olivat ensin varmat, että minä kotona vain herkuttelen, kun ei aamulukemia saatu millään kuntoon, mutta sitten huomasivat itse seurannassa ollessani, että minä itse asiassa söin liian vähän (vaikka olinkin ylipainoinen) ja tosiaan iltaisin vielä liian vähän hiilihydraatteja. Tuolla ohjeella pärjäsin sitten toisen raskauteni varsin hyvillä lukemilla kokonaan läpi. ;)

    Tästä ohjeesta tosin on jo yli 20 vuotta aikaa, kun poika on nyt 21, ja tytärkin täyttää juuri 20, mutta kokemuksena sekin sulle. =)

    Mulle nuo painokkaat lääkäreiden pelottelut tulevista sairauksista aiheuttavat sellaisen olotilan, että kun en vielä ole sairas, niin nyt mulla vielä ON aikaa herkutella ja toimia "väärin". Kärsin sitten vasta "herkkupulaa", jos ja kun sairastun... Eikä nykytietämyksellä enää sokeritaudinkaan kanssa tarvitse täysin kaikesta hyvästä kieltäytyä, kunhan pysyy kohtuudessa. Niinkuin aika. Sokeritauti liippaa likeltä ja lähipiirissä löytyy montakin, mutta ihan tavallista elämää viettävät. Osalle riittää ruokavalio hoidoksi, osa joutuu insuliinia pistelemään, mutta kukaan ei ole ajoittaisista naposteluista joutunut luopumaan. Itselleni tuo ei ole mikään "peikko", vaikka tokihan se elämisen laatuun voi vaikuttaakin. Isoin työ olisi oppia syömään useammin, omalla kohdalla. Nykyisin kun syön arkisin kaksi kertaa päivässä ja viikonloppuisin kolme. Eikä pahemmin tule herkuteltuakaan nykyisin, itse asiassa, vaikkei sekään kyllä painossa ole näkynyt. En vain yksinkertaisesti jaksa stressata asialla. Sitäkin tuossa puolitoista vuotta tein ja sain koko perheen hajoamispisteeseen.

    Tsemit sinne sinnitellä eteenpäin! Massusi näyttää oikein sievältä!

    VastaaPoista
  4. Olipas kiva löytää taas uusi blogi, missä mennään about samoilla viikoilla (mulla nyt 25+6, kolmatta odotan). Ja rd liippaa sikäli sielua, että sukurasitetta on ja syön etenkin nyt paksuna niiiiiin huonosti, et tuntuu kuin olisin ansainnut diagnoosin. Jota ei siis ole eikä merkkejäkään eikä rasituskokeestakaan ole kukaan maininnut (outoa?). Kun luin sun ruokatottumuksista, tuli ihan sellanen fiilis, et mulle tarkoitettu diagnoosi on lipsahtanu vahingossa sulle... Soriiii! Ja sit meen hakemaan kaapista lisää suklaata :( Ei vaan, tsemppiä - enää se kolmannes taaplattavaa, jospa se menis typeristä diagnooseista huolimatta!

    VastaaPoista
  5. Minz, ai sullakin on ollut tää riesa... :/ Mulla ei näytä illan hiilarimäärillä olevan vaikutusta aamulukemiin, tosin mitään hurjaa hiilarimättöä en ole uskaltanut edes vetäistä. Jotenkin uskoisin että jos II-tyypin diabetes napsahtaa, ei kannata kroppaa enää sotkea edes satunnaisilla herkutteluilla, koska jos kerran haima on jo ylirasittunut niin turhaan sitä enemmän vaivaa. Mieluummin sitten vhh läpi loppuelämän ja vaikka karppiherkkuja! Ja diabeteksella on niin paljon ikäviä oheissairauksia että mielellään välttelisin tuota tautia piiitkään.

    Eräs äiti, uusien blogien löytäminen on aina kivaa!! :) Tosi outoa että sua ei ole laitettu sokerirasitukseen. :O Vai ootko alle 25 ja normaali BMI? Niitä ei kai vielä meillä laiteta, muut kyllä heti ja hanakasti. Mä kyllä kiroan maailmankaikkeuden jos tää diagnoosi tuli vahingossa mulle ja ois kuulunut jollekulle toiselle! :D Mut eiköhän tää tästä mee hyvin, kun en saa aterianjälkeisiäkään arvoja korkeiksi vaikka söisinkin sokeria teessä jne. :) Katsotaan mitä tulevat viikot näyttää...

    VastaaPoista
  6. Joo, mä olen kyllä suht hoikka ja tupakoimaton ja mitä niitä riskejä on, joskin suvussa on diabetesta ja ruokailutottumukset on kaameat. Mut nykyään kai suurin osa joutuu rasituskokeeseen - ehkä täällä säästetään? Kaveri Espoosta väitti, että heillä neuvola testaa kaikki odottajat, se on kyllä aika paksua. Tai no, huonohko kielikuva odottajista :) Siis ainakin hätävarjelun liioittelua!

    VastaaPoista
  7. Eräs äiti, kävinkin jo selaamassa blogiasi ja totesin että olet laiha!!! :) Siihen ne pyrkii että jatkossa _kaikki_ testattaisiin... koska raskausdiabetes yleistyy kovaa vauhtia ja sitten yhä enemmän äitejä jäisi kiinni ja saisi hoitoa. Hassua että mun lähipiiri tietää vain pienikokoisia rd-äitejä, mä oon ainoa ylipainoinen nyt jolle tää tuli! Eli kyllä se laihallekin voi osua.. :/ Ja mun mielestä myös tää mun desimaali on hätävarjelun liioittelua, mut ammattilaiset tietty on eri mieltä.

    VastaaPoista