maanantai 9. syyskuuta 2013

Säästöt ja sosiaalitapaukset eli subjektiivinen päivähoito-oikeus, kas siinä pulma!


Olen lattea kiskova laiska paska, läskipersemutsi, joka ei kahta kertaa miettinyt, jaksaako ipanansa hoitaa kun haaransa levitti ja makasi vaan kotona porsimassa lisää tenavia maailmaan.

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajoittamisesta minulla taitaa olla enemmän kysymyksiä kuin mielipiteitä tai ainakaan faktatietoa, mutta Moon Mamman inspiroimana kannan korteni kihisevään kekoon. En kannata minkäänlaista päivähoitoa alle 3-vuotiaalle ja periaatteessa olen sitä mieltä, että jos lapsia tekee, ne on jaksettava itse hoitaa. (Olen siis muinoin ollut suivaantunut esim. Enidin kommentista, kun keskustelimme, kannattaako tehdä toinen lapsi ja jaksanko sitä, koska hän tokaisi itsestään selvänä asiana että laitat Maudin sitten tietysti tarhaan kun vauva tulee, noin ne muutkin tekee! Minusta asia ei mene ihan noin.) Nyt kuitenkin olen tilanteessa, jossa Maudin seuran- ja tekemisentarve kasvoi jo alle 3-vuotiaana sellaiseksi, että senhetkisessä uupumuksessani katsoin parhaaksi hakea sille hoitopaikkaa syksystä alkaen. Haaveet toisesta lapsesta olin jo haudannut tässä vaiheessa, kun sitten tarha-asioiden selkiydyttyä sekin yllättäen ilmoitti tulostaan. Olen ollut sen verran skeptinen (ilman mitään järkevää syytä) tämän lapsen todelliseen maailmaansaapumiseen, että en ole edes miettinyt asiaa vauva plus esikoisen päivähoito ennen kuin nyt, kun alan uskoa että sisarus todella tulee, ja kun hallitus päätti rajoittaa päivähoito-oikeutta lapsilta, joiden perheeseen syntyy vauva.

Ensireaktioni kaikkiin perheuudistuksiin oli tapani mukaan tietysti massiivinen paniikki. Ensinnäkin, jos perheessä ei ole isää, joka osallistuisi kotihoidontuen jakamiseen, saako yh koko potin vai vain puolet? Ja tähän blogien anonyymit kommentoijat sekä pahansisuiset palstamammat tietysti aina kommentoivat, että olisi kannattanut valita mies joka osallistuu perhe-elämään eikä levittää haarojaan rakkauden ensihuumassa ihan kelle vaan... Puolisohan on sellainen asia, joka nimenomaan valitaan kuin kaupan hyllyltä sellaisena kuin toivotaan ja kaikki menee aina suunnitelmien mukaan, ja kaikissa perheissä on tietysti mies ja nainen ja idylli kukoistaa. Toiseksi, entä jos esim. minä uuvun talvella vauvan kanssa enkä selviäkään kahden lapsen hoidosta yksin? Ja tähän tietysti vastaus, että oliko pakko paneskella se toinen kersa alulle jos ei jaksa hoitaa... On se kumma miten kaikki sosiaalitapaukset jaksaa niitä mukuloita tehdä mutta hoito sysätään yhteiskunnan vastuulle. Tähän minä voisin taas vastata, että on se kumma, miten ne uratykit ehtii vällyjen välissä peuhata ja kovasti haluavat niitä lapsia, mutta sitten ne pannaan liian pieninä päiväkotiin, kun ”ei se kotona oleminen ole mun juttu, töissä on kivempaa”, eli vaikka he veroja maksavatkin, yhtä lailla heidän pentunsa ovat yhteiskunnan hoidettavina, siitä viis, mitä asiantuntijat ovat mieltä alle 3-vuotiaiden tarhakypsyydestä... Titaniakin on pukannut kaksi villiä lasta maailmaan mutta kironnut, että vittu hän ei jää kipeitä lapsia kotiin hyysäämään, hän menee töihin kun siellä pääsee vähemmällä, niinpä molemmat tenavat aloittivat tarhassa alle vuodenikäisinä, ja voin sanoa, että se niissä kyllä näkyy.

Minua kiinnostaisi myös se konkreettinen euromäärä, joka syntyy (sekä tapa, miten se syntyy), kun nämä uudistukset toteutuvat. Olen vähän huono ottamaan kantaa näihin asioihin, koska minulla ei ole kotona miestä jakamassa hoitovapaata eikä työelämäkään koske minua, joten.... mutisen jotain mututuntumalta. Päivähoito-oikeuden rajoittaminen koskee minua, ja jos minut lasketaan ”sosiaalitapaukseksi” eli äidiksi joka erityisin sosiaalisin perustein saisi lapsensa pitää hoidossa yli 4 tuntia/vrk, niin siitä ehkä voin jotain sanoa. Mietityttää, olisiko noloa olla ”sosiaalitapaus” (no olisi!), joka saa pitää lastaan hoidossa, vaikka juo sitä lattea vauvan kanssa kotona. Mietityttää, onko järkevää sekä roudauksen että päiväkotien päiväohjelman kannalta raahata vauvan kanssa esikoinen tarhaan vain 3-4 tunniksi joka päivä, vai olisiko esim. 5-6 tuntia vaikka kolmena tai neljänä päivänä viikossa järkevämpi systeemi kaikkien kannalta. Jos haluaa, että hoidossa oleva lapsi saa kaverisuhteita ja mielekästä tekemistä päivälle, 3-4 tunnin hoito ei ehkä ole järkevää, ellei päiväohjelmaa sitten rakenneta niin, että koko aamupäivä on erittäin virikkeellistä varhaiskasvatusta (eli aikuisen ohjaamaa toimintaa) ja loppupäivä sitä nukkumista ja vapaata leikkiä.

Ja minkäikäinen lapsi sitten tarvitsee varhaiskasvatusta? Mielestäni viimeistään 4-vuotiaana sille olisi tarvetta, koska nykyään ei taida pärjätä sillä, että aloittaa ryhmässä olemisen vasta esikouluiässä ja siihen asti liehuu äidin helmoissa kyökin puolella. Eli periaatteessa voisin siirtää Maudin tarhan aloitusta vielä miltei vuodella, mutta sitten ainakin lapsiparalle tulisi tunne, että hänet pannaan pois perheestä tarhaan kun tuli vauva. Ja koska nyt on menossa päiväkotiintottumisvaihe, kaikki eroahdistukset sun muut olisivat uudelleen edessä ensi keväänä tai ensi syksynä. Ehkä se jatkuva eestaas hiissaaminenkaan ei ole hyväksi. Niin ja vielä Keltikangas-Järvisen näkemys... mielenkiintoista, että kotihoito ja perhepäivähoito eivät täytä varhaiskasvatuksen kriteereitä. Ja hänen mielestään kaikilla yli 3-vuotiailla tulisi olla oikeus varhaiskasvatukseen. (Eikä se tietenkään tarkoita sitä että lapsi olisi jossain 8 tuntia päivittäin!!)

Syyllistyvä Ofelia ajattelee, että vie nyt hoitopaikan joltakulta sitä oikeasti tarvitsevalta eli työssäkäyvän lapsen vanhemmalta, mutta onko se mikään säästö, jos kaikki esikoiset otetaan kotiin kun perheeseen tulee uusi vauva, sitten nykymaailman huonoilla tukiverkostoilla olevien perheiden äidit uupuvat ja jossain vaiheessa kolkutellaan sossun ovia, tai jos lapset ovat vain osa-aikahoidossa, jolloin ryhmäkoot aamuisin kasvavat, koska määrällisesti kaksi osa-aikaista lasta = yksi lapsi eli sisään saa ottaa taas lisää lapsia. Tuskin kuitenkaan päiväkotien työntekijämäärää lisätään? Eli hoidon laatu huononisi aamupäivisin. Ja jos harvoissa perheissä isä jää kotiin kotihoidontuelle, niin tällöin tarhat täyttyvät myös yhä pienempinä hoitoon tulevista lapsista, ja jos päiväkodit ovat nyt jo täynnä ja kunnilta leikataan 2 miljardia euroa, niin miten ajateltiin järjestää tämä hoidon kasvava tarve? Alle 3-vuotiaiden ryhmissä kun saa olla lapsia vähemmän kuin yli 3-vuotiaiden ryhmissä.

Toisaalta herää kysymys, että jos isien palkka alkaa nelosella ja äidin ykkösellä, eikö tuollaisilla perheillä juuri ole varaa siihen että isäkin jää hoitovapaalle? Noin suuresta palkastahan miehen on helppo säästää sitä 1,5 vuotta varten jonka olisi kotona lapsensa kanssa. Mutta ehkä kaikilla on se ylisuuri asuntolaina, joka on eurolleen mitoitettu tulojen mukaan ja ihmiset maksavat mieluummin kiviseinistä kuin oman lapsensa hoitamisesta kotona? Ja jos taas näiden uudistusten myötä päivähoidossa olevien lasten määrä jotenkin vähenisi, silloinhan voitaisiin ainakin katsoa, että päiväkodit eivät tarvitse lisäresursseja! Lapsiin kun näköjään ei kamalasti haluta rahaa pistää.

Monet perustelevat esikoisen tarhasta pois ottamista myös sillä, että lapsi ei tarvitse mitään ihme virikkeitä, kotona olo äidin ja vauvan kanssa riittää, ja onhan sitten avoimia päiväkoteja, kerhoja ja leikkipuistoja. Hmm.... Vaikka olenkin ollut aika aktiivinen äiti, Maud silti on selkeästi ilmaissut haluavansa leikkiä kaverin kanssa, hän roikkuu kotona ollessamme miltei jatkuvasti minussa, haluaa ulkoilla paljon, haluaa kommunikoida yms. Vaikka saankin silti hyvin hoidettua kotityöt, ei ole mukavaa usein joutua sanomaan lapselle että ”ei nyt, kun tämä-ja-tämä pitää hoitaa ensin”, ja koska vauva sitoo äitiä erittäin paljon ainakin ensimmäiset kuukaudet, minua kyllä ahdistaa ajatella, miten kaikki vauvan vaatima huomio on pois Maudilta, jolla ei ole isää, joka tulisi illalla kotiin leikittämään tai päästämään äitiä lepäämään. Ja koska vauva syntyy talvella, kovilla pakkasilla mikään ulkoilu ei tule kysymykseenkään, jolloin olisimme siis kaikki kolme tiukasti neljän seinän sisällä, ja neljää ikävuotta lähestyvä aktiivinen tyttö saisi vain tyytyä siihen, että täällä ollaan ilman kavereita väsyneen äidin kanssa ja odotetaan kevättä että pääsee pihalle. Leikkipuistoissa on jotain toimintaa kyllä, mutta lapsia siellä ei juuri ole kuin kesäisin, iltapäivisin sinne ei toivota pieniä lapsia koska silloin siellä mekastavat koululaiset, avoimia päiväkoteja en tiedä Helsingissä olevan ainuttakaan, ja lähin eli bussimatkan päässä oleva kerhotoiminta on seurakunnan kerho, johon en lastani laittaisi mistään hinnasta. Ei uskontoa lapsille, kiitos. Ja koska kunnat joutuvat säästämään, tuskin on siis luvassa lisää kerhotoimintaa sun muuta aktiviteettia kotona oleville lapsille!

Olen onnekas, koska Maud sai paikan lähellä olevasta suositusta pienestä päiväkodista, josta olen kuullut pelkkää hyvää, ja olen kiinnostunut siitä, koska nämä kaikki uudistukset astuvat voimaan, mikä on se konkreettinen säästö, ja kenen kannalta tätä asiaa pitäisi katsoa. Lasten oikeuksien (lapsilla on oikeus myös vanhempiinsa, ei pelkkään varhaiskasvatukseen!), vanhempien oikeuksien vai rahatalouden kannalta? Jos perheenäiti uupuu ja sairastuu, se saattaa tulla kalliimmaksi (äidin hoito, lapsen mahdollisten myöhempien ongelmien hoito, jopa mahdollinen huostaanotto jne.) kuin päivähoito... Ja kyllä, myös terve ihminen voi uupua lapsen kanssa tai sairastua psykoosiin synnytyksen jälkeen, joten ei ihan kannata ajatella niin, että turha lisääntyä jos ei jaksa lasta hoitaa, tuollaista asiaa ei voi tietää etukäteen, miten itse kullakin tulee menemään.

Lopuksi ne inspiroivat linkit: 

Neljä tuntia riittää

Ja Suoli24 jaksaa aina tirskahduttaa!! Tuli vähän mieleen Desdemona, jonka mielestä työkkärissä on vain työhaluttomia ihmisiä, ja että töitä kyllä on tarjolla mutta ihmisille ei kelpaa. Ei voi edes olettaa että saa oman alan töitä tai kivan työn josta tykkää, ja hän ainakin menisi kaupan kassalle, jos muuta ei olisi tarjolla. Luulenpa vain, että Desdemonaa ei kassalle palkattaisi aiemman uraputken ja koulutuksen takia – olisihan selvää, että hän lähtisi kassalta viuhahtamalla kun oman alan työ löytyisi! Ja joo, Desdemona on riuska yksinhuoltaja joka on tietoisesti pukannut lapsia maailmaan yksin ja pitänyt toista lasta osa-aikahoidossa kun toinen syntyi, koska kotona oleminen alkoi esikoiselle olla liian pitkästyttävää, lällällää.... 

Puolet ajatuksista varmaan unohtui mutta ehkä jatkoa seuraa.

7 kommenttia:

  1. Voi ääh, mua hävettää tuo ensimmäinen linkki, kun se menee siihen kirjoitukseen, jossa kuvittelin, että työttömiltä viedään päivähoitopaikka... Minä faktat aina tarkistava ja vakuuttava totuudentorvi. ;) Mutta niin kuin monesti todettu, eihän se sitä perusasiaa muuta, että jos lapsen päivähoito-oikeuden peruste on vanhemman elämäntilanne, niin lapset on kovin eriarvoisessa asemassa. Ja se riepoo.

    Olen miettinyt tuota varhaiskasvatusnäkökulmaa ja olen kyllä vähän sitä mieltä, että jos lapsen kannalta katsotaan, niin se 4 tuntia lienee ihan riittävä määrä "koulutusta" per päivä. Näin ollen siis tuleva uudistuskaan ei nyt ehkä sitten loppujen lopuksi ihan kaikkia maailmoja minunkaan tiukkapipoisesta näkökulmastani katsottuna kaataisi. Mutta sitten tulee se käytännön puoli, mitä itsekin hyvin ruodit. Miten järjestää tiheät kuljetukset ees taas pienen vauvan kanssa, jos esim. on autotonkin vielä? Meidän kunnassa/päiväkodissa on ns. kymppipäiväisten porukka, jotka ovat hoidossa kymmenen päivää kuukaudessa. Ne päivät ovat täysiä päiviä, joten en tiedä, saisiko tuollaiselle paikalle laittaa lapsen vanhempainvapaalla ollessaan? Tuskin sitä tietää vielä kukaan. Tuntuu, että tämä koko paketti on aivan täysin levällään. (Mikä on hyvä asia, koska ehkä siihen voi vielä vaikuttaa. :)

    VastaaPoista
  2. Moon Mamma, eihän se linkki mitään, kun ne faktat sitten korjattiin! :D

    Olen samaa mieltä, pienelle riittää "koulutusta" 4 tuntia. :) Mutta mihin se johtaa päiväkodeissa käytännössä (vaikutukset ryhmäkokoon, hoitajien määrä, päiväohjelma jne. eli ajatellaanko että lapsi on "säilössä" sen 4 tuntia kun äiti juo sitä lattea himassa vai ajatellaanko että se on varhaiskasvatusta), se pitäisi tietää.

    Onneksi paketti on levällään, se ei ehkä ehdi valmistua ensi vuoden aluksi! :P Kattellaan...

    VastaaPoista
  3. Kun tulin äidiksi, luulin, että teen aina oikein, kun mietin lapsen parasta ja sitä mikä nyt milloinkin on mahdollista. Mutta sitten tajusin, että en ole enää Minä, vaan Äiti muiden Äitien maailmassa :D Nyt kun olen kotiäitinä, mikä minulle oli oma tahto, mutta nykyään myös pakollista, koska asumme maalla, eikä täällä ole mitään hoitopaikkoja, (ei ainakaan vapaita, jota ystäväni on kironnut kuukausikaupalla), niin huomaan joutuvani selittämään, että miksi olen kotiäiti. Miksi en vie sosiaalista ja reipasta lastani hoitoon. Mutta olen aivan varma, että jos veisin hänet hoitoon, niin saisin olla selittämässä sitäkin, kun kerran itse olen kotona työttömänä :D Että tee niin tai näin, niin aina olet väärässä. Muiden mielestä ainakin.

    Tähän uuteen lakijuttuun en osaa sanoa mitään, eikä se minua koske. Mutta se ärsyttää, että kun aikoinaan sain niitä äitiysrahoja tai mitä lie, niin sehän oli 300e kuussa. Millä helvetin oikeudella joku isokenkäinen mutsi saa samasta hommasta suurinpiirtein saman summan päivässä? Nyt hiljenen. Menen juomaan latteni :D

    VastaaPoista
  4. Äh, kirjoitin A4:sen tekstin ja se hävisi...

    Uusi yritys. Kartanonrouva, ei sitä varmaankaan voi mennä kovinkaan paljon pieleen, jos tekee niin kuin itse uskoo ja tietää olevan parasta omalle lapselleen. Täällä netissä on se vika, että täällä saa pyytämättäkin mielipiteen kaikilta ja niiden koiralta. :D (Itsekin jaan omaani kursailematta, tilanteessa kuin tilanteessa.) Ulkopuolisen on ihan mahdoton sanoa, mikä on oikea ratkaisu. Sen(kin) takia subjektiivinen päivähoito-oikeus oli (on vieläkin) hyvä juttu, joka ratkaisua ei tarvitse ainakaan viranomais-/sossutätitasolla jokaiselle perustella. Panet tarhaan tai et - sinähän sen päätät. Ja se on oleva oikein ja hyvä. :)

    Pätkän puheterapeutti kysyi tiukkaan sävyyn kuultuaan raskaudestani, että "Et kai sä sitten meinaa ottaa Pätkää pois tarhasta kun olet kotona vauvan kanssa? Sen kuuluu olla tarhassa, oli ihmisten mielipide mitä hyvänsä." (Sekin on siis hyvin perillä siitä, että "latteäidiksi" leimautuu alta aikayksikön...) Ja oikeassahan se on ja perillä meidän tilanteesta. Pitäisi itse vaan muistaa se, että muut (=nettihuutelijat) ei ole enkä mä ole siitä huolimatta niille tilivelvollinen. :))

    VastaaPoista
  5. Elise, hyvä huomio että ollaan äitejä äitien maailmassa. :) Puit sen osuvasti sanoiksi. Jos miettii yhteiskunnan kannalta, sinun kai pitäisi viedä työttömänä lapsi hoitoon, jotta olisit HETI valmis ottamaan työpaikan vastaan kun sellaista tarjotaan! :P Minusta silti on hienoa että keksitte kivaa tekemistä kotona eikä sitä hoitopaikkaa tarvita. :)

    Moon Mamma, netissä tuntuu saavan eniten palautetta niiltä koirilta, haha!! xD Mutta sehän tässä onkin tylsää, että enää ei voi sanoa sen olevan omalle perheelle/lapselle parasta mitä itse päättää, koska omaa päätäntävaltaa ollaan viemässä pois, vaihtoehtoja karsimassa. :(

    VastaaPoista
  6. Lapsella on subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan, mutta sitä oikeuttaa käyttää kuitenkin vanhempi. kuinka moni lapsi itkee äitinsä/isänsä perään tarhan pihalla, kun ei halua jäädä tarhaan vaan kotiin äidin/isän/vauvan kanssa? Kuinka moni vanhempi tuo lapsensa tarhaan kipeänä, kun ei itse halua jäädä kotiin vaan menee töihin, "kun on pakko"... tässä vain yksi huomio hyvin lyhyeltä tarhantäti kokemuksestani. Lapset on mukavia noin pääpiirteittäin, kusipää vanhempia on todella paljon. Sinulla on hyviä ja perusteltuja mielipiteitä, tiedät varmasti mikä on parasta teidän perheellenne.

    VastaaPoista
  7. Anonyymi, noinhan se on, että ihmiset toistelevat lapsen oikeutta varhaiskasvatukseen, mutta vanhemmat sitä oikeutta käyttävät ja päätökset tekevät. :/ Juuri eilen juttelin yhden tutun kanssa joka on tarhantäti, hän sanoi että kaikkeen törmää: kuumeiselle lapselle yöllä suppo ja aamulla tarhaan, lapsi haetaan vasta sitten takaisin kun tarhasta soitetaan kuumeen nousseen tai sitten lasta pidetään nenä valuvana monta päivää tarhassa kunnes se sairastuu pahemmin ja vasta tosi kuumeisen kanssa jäädään kotiin. :(

    Onneksi meidän päiväkoti on pieni ja kaikki tuntevat melkein kaikki (joka ryhmän hoitajat kaikki lapset, vanhemmat toisensa jne.), niin tuntuu siltä, että siellä on syntynyt yhteinen vastuu asioista eli ei kipeitä lapsia tarhaan etteivät kaikki saa tartuntaa, ja jos ilmenee pahaa eroahdistusta, moni keksii keinot lyhentää hoitoaikaa. :) Tuolla olen törmännyt enimmäkseen siihen, että lapsilla on kivaa tulla hoitoon, vain pienten puolella tietysti on enemmän itkua.

    Ja vähän veikkaan, että meidän perheestä ei edes joka pv talvella vauvan kanssa sinne tarhaan päästä. :D Eli kotipäiviä tulee aika automaattisesti!

    VastaaPoista