torstai 10. huhtikuuta 2014

Blogimaailmaan paluun kuivaharjoittelua eli tilatavaramietintää

"Äiti asuu aika ahtaasti", sanoi lastenvalvoja, kun kävimme sopimassa elatusmaksuista. Vanhalla kotkalla ei taida olla käsitystä vuokrista eikä siitä, miten huonosti tuet tulevat vastaan. Jos kolmen hengen asunto saa maksaa enintään 890 euroa sosiaalitoimiston mukaan (Kelan raja noin 740e), on aika hankalaa löytää tuonhintaista kolmiota suht säädylliseltä asuinalueelta. Eikä minulla ole kiirettä muuttaa ihan minne tahansa eroon hyvästä naapuriyhteisöstä saatikka pois ihanasta asunnostani, vaikka sitten saisi kuinka halvalla. Haluan myös, että Maud käy juuri tuon päiväkodin loppuun ja jatkaa viereiseen kouluun, joka on laadukas ja sijaitsee metsäpolun päässä.

Olen ylpeä siitä, että meillä kolme ihmistä mahtuu alle 50 neliön kaksioon, ja kaapeissa on vielä tilaakin. Lapset kuulemma tarvitsevat oman huoneen ja leikkitilaa. Omalla huoneella ei nelivuotias oikeasti tee vielä mitään, vauvasta puhumattakaan. Omat huoneet ovat vain tavaran säilytystä varten; lapset ovat kuitenkin aina samassa tilassa kuin vanhempansa. Minä saisin jonkinlaisen ahdistuskohtauksen, jos minulla olisi sata neliötä siivottavaa ja joka paikka täynnä tavaraa. Sitä paitsi Maudilla on "oma huone", mukava syvennys olohuoneessa, ja siellä on leikkitilaa ja paljon leluja. Myöhemmin taas voin itse nukkua olohuoneessa ja tytöt saavat makuuhuoneen.

Olen huono kansantalouden ylläpitäjä, kun en hanki röykkiöittäin ryönää, en uusia huonekaluja. Hankkiuduin juuri eroon vanhasta Hamletilta saadusta sohvasta ja tilalle ostin kirpparilta antiikkisohvan ja -nojatuolin. Ne ovat juuri sellaiset joista olen aina unelmoinut. Ja yllättäen saimme lisää tilaa! Vanha sohva oli mahdoton möhkö. Sohva on aikamoinen ongelmakohta, koska uudet sohvat ovat rumia, liian isoja ja aivan liian kalliita, mutta sain näköjään tämänkin ongelman ratkaistua ja edullisesti. Onko muuten ihan kaikelle tavaralle kysyntää, pitääkö valmistaa niin jumalaton määrä esim. erilaisia sohvia? Pitääkö valmistaa kaiken maailman tilpehööriä?

"Päivitän" tietokoneet ja puhelimet vasta kun vanhat hajoavat, eli olen siinäkin myyjien painajainen. Säännöllisin väliajoinhan soitellaan milloin mistäkin että nyt olisi aika päivittää koneet! Minkä ihmeen takia... Ostan lapsille vaatteita kirpparilta ja huutonetistä, tosin aika paljon nyt myös uusia kaupoista, olen säästänyt Maudin tarvikkeita Toiselle Rintaperilliselle ja paljon saanut ystäviltä. Ja nyt kun Toinen Rintaperillinen kasvaa, en säästä enää vaatteita ja tarvikkeita vaan annan ne kierrätykseen.

Käyn kaappeja läpi säännöllisesti enkä säästä mitään tarpeetonta, joten nyt alkaa olla se tilanne, että kotona olevat tavarat ovat kaikki käytössä. Jos kotimme olisi isompi ja tilaa enemmän, varmaan vain tunkisin uutta vanhan päälle, ja pian tila olisi taas loppunut ja hukkuisimme tavaraan. Ahdistavaa. Mitä vähemmän, sen parempi. Koriste-esineitä ja sisustuselementtejä minulla tietysti on, mutta enää en aio ostaa lisää. Rakastan tavarasta luopumista. Olisi mukavaa palkata kotiin ammattijärjestäjä, joka voisi auttaa vielä viimeisessä karsinnassa!

Nyt alkaa kai kuulostaa siltä, että elämme ankeassa ja minimalistisessa kopissa, mutta meillä käyneet tietävät, että täällä on kuitenkin värikästä, kodikasta ja ihan tarpeeksi täyttä, heh! Jos meillä joskus on kolmio, toivon muistavani tavara-ahdistuksen eli mielellään avaruutta ja huonekasveja romun sijaan. Nyt kuitenkin nautin siitä, että kun kaikki rahat eivät mene asumiseen, voin ostaa palveluita, voimme tehdä pieniä matkoja, ja rahaa jää säästöönkin. Mielestäni ei ihminen tarvitse niin paljon tilaa vaan se kaiken maailman tavara. Kotona syödään, nukutaan ja oleillaan - kun on keittiönkalusteet, sängyt ja sohva, niillä pärjää! Maailmanlaajuisesti meillä on kuitenkin ruhtinaallisesti tilaa.

6 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosi hyvältä! Mulla on 20 neliötä pienempi yksiö, joka on kyllä pohjaratkaisuiltaan loistava vaikuttaa itseään tilavammalta, mutta tavaraa mulla on aivan liikaa ja kaappitilaa liian vähän. Josta syystä täällä näyttääkin aina täyteen lastatulta laivalta...
    Olispa mulla sun luonto!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllä olevasta jäi pois yksi ja/eli/vastaava sana (loistava JA vaikuttaa itseään tilavammalta). Ei anneta sen häiritä.

      Poista
  2. Ja aina kun alat miettimään, että millainen olisi iso talo ja paljon tavaraa, jota ei ihan oikeasti edes käytetä, voi vierailla blogissani :D 4-vuotias lapsi ei todellakaan tarvitsisi omaa huonetta. Eihän siitä ole montaakaan vuosikymmentä kun suomalaisetkin asuivat pienissä kodeissa koko suvulla. Voi meidän aikaamme.

    VastaaPoista
  3. Ihanaa että täällä vielä joku käy!!! :)

    Tiina, mun luonto tuli esiin vasta lasten myötä, kun vaatteissa on jatkuva vaihtuvuus, joten on tonkimispakko... :D Ja kun on pieni koti, täällä ei mahdu kulkemaan jos alkaa tavaraa kerätä ja on paljon väkeä. :/

    Elise, myönnän joskus miettineeni teidän keräilyä! :D Meinaatteko ihan oikeasti joskus muuttaa ne kaikki kamat toiseen taloon maalle...? :O Ja joo, kotipalvelun täti on vähän päälle 50v ja asui yhdessä huoneessa koko perhe aikoinaan, ja lapsia oli paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. He he, tarkoitus olisi muuttaa tavarat toiseen taloon, jos sellaisen vain saamme, ja itsemme ehkä siinä mukana :D

      Meissä molemmissa on mieheni kanssa pientä hamstraajan vikaa. Tunnustan sen :)

      Poista
  4. Materiahan ei korvaa ihmisten välistä rakkautta ja huolenpitoa. Kaikenkaikkiaan ylikuluttaminen on tulossa tien päähänsä - samoin kuin meidän sosiaalihuoltomme. Eipä ole leikkauslistoja lukiessa enää viisasta saattaa itseään sellaiseen tilaan, ettei pärjää taloudellisesti ilman sossua. Joten ole sinä onnellinen pienessä kodissasi, jossa teillä kaikilla on hyvä olla keskenänne. Sinun ei tarvitse huudella toiseen siipeen tietääksesi mitä lapsesi puuhailevat ;-). Minulla oli kolmio ja neljä lasta ja hyvin pärjättiin, vaikka kaikilla ei ollut omia huoneita.

    VastaaPoista