perjantai 20. marraskuuta 2015

Kaikki liian hyvin kun ei mittään saa täällä aikaan?

Kerran vuodessa blogin kirjoittamista ei kyllä ole mitään.... Karmeaa. Hengissä ollaan kuitenkin ja usein ajattelen esim. filosofi Saaraa sekä Kartanonrouva Eliseä, jonka blogin äsken huomasin olevan salasanan takana.

Tämän vuoden aikana olen ehtinyt sekä uupua yh-elämään että matkustaa aika paljon, ja ensi vuonna on tulossa uusi taidenäyttely. Uupuneen vanhemman avunsaanti on vähän kiven takana, ja siksi karsastan leikkauksia subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen. Jos muita apuja ei oikein ole, kuin päiväkoti, niin kannattaako siitä leikata? Toinen rintaperillinen on edelleen kotihoidossa, mutta Maudin kanssa on toiminut tosi hyvin ne 5-7 tunnin hoitopäivät, ja ensi syksynä ajattelin laittaa Toisen rintaperillisen tarhaan, jos paikka irtoaa samasta päiväkodista missä Maud on nyt.

Tytöt viihtyvät hyvin yhdessä, heille on kehittynyt ihana ja lämmin sisaruussuhde, mistä olen oikein onnellinen! Tällä haavaa elämä muutenkin on aika selkeää, on vapaa-aikaa, taidetta, hyvä rahatilanne, ihania ystäviä ja tulevaisuuden suunnitelmia sekä haaveita.

Olen myös innostunut tavaran karsimisesta (luin Marie Kondon kirjan "Siivouksen elämänmullistava taika"), mutta koska olen vuosien aikana koko ajan harjoittanut pientä karsimista, en ikinä saa meiltä kymmeniä jätesäkillisiä tavaraa pois.... Siitä voin olla ylpeä, että me 3 vielä hyvin mahdumme tähän pikkukaksioon, ja kaapeissa on jopa tilaa! Pyrin siihen, että meillä olisi vain tarpeelliset tavarat, ja tietyt esteettiset esineet luomassa tunnelmaa. Pieni koti on tässä etu - ei tähän mahdu, jos ei säännöllisesti karsi.

Olin muuten hetkellisesti jopa unohtanut blogini nimen! Hupaisaa.... Olen unohtanut blogiminänikin. Miten tässä aktivoituisin ja minkä nimen keksisin toiselle rintaperilliselle?!

5 kommenttia:

  1. Hienoa kuulla teistä edes kerran vuodessa. :) Onnea tavarankarsinta menestyksestä - meillä menee sen suhteen niin, että nyt on ihan hyvä ja tilava tilanne uudessa kodissa, aika paljon on karsittu eikä lisää hankita. Mahtavaa on esim se että nuorempi mukula pystyy ajelemaan potkumopolla ympäriinsä törmäilemättä esineisiin. Arvostan nykyään tilaa ennen tavaroita!

    Meidän kakkoselle haen minäkin osa-aikaista hoitopaikkaa. Oman jaksamisen (kumpikin muksu valvoo yöt, jep, 6 vee ja kohta 2 vee...) sekä ihan mallioppimisen ja kaverisuhteiden takia (autistinen isosisko ei oikein pysty tavismalliksi taipumaan).

    Kartanonrouva Eliseä kaipaan muuten minäkin! Putosin matkasta jossain vaiheessa ja blogi oli kadonnut ennenkuin sain selville uutta osoitetta.

    Ihanaa alkutalvea teille! Taidetta, ystävyyttä ja kaikkea mainiota. :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla! Olet siis ilmeisesti saanut töitä, kun rahatilanteesi on parempi. Hyvää loppuvuotta ja joulunodotusta! T. uusi lukijasi

    VastaaPoista
  3. Moon mamma, me edelleen odotellaan sitä tilavampaa kotia... jonne EI tule lisää tavaraa! :) Leikkitilaa ja maalaustilaa kaivataan. Harmillista, että Kartanonrouva katosi meiltä! :( Mukavaa joulua sinulle ja perheellesi! <3

    Anonyymi, en ole saanut töitä. :D Hyvää joulun aikaa sinullekin! :)

    VastaaPoista
  4. Ooh, täällä on taas elämää! :D
    Tosi kiva kuulla että teillä menee noin hyvin. Taidetta ja kaikkea! Ehdotan toiselle rintaperilliselle nimeksi Victoriaa tai Louisea jotka olivat Norjan kuningatar Maudin sisaria.
    Terveisiä heille!

    VastaaPoista
  5. Joo pyrin taas ylläpitämään elämää ja oon sua ajatellut paljon! :) Hyviä nimiehdotuksia!! Pistän mietintään....

    VastaaPoista